Seminaarinmäen Satakielistä
perjantai, kesäkuu 18th, 2010Viimeisimmässä Parnassossa on Karri Kokon komea juttu Jyväskylän runomeiningeistä. Tämän paremmin tätä nykyistä tapahtumista on vaikea tavoittaa.
Toki monia tärkeitä ihmisiä ja tahoja jää myös mainitsematta, mutta siltä ei tietenkään voi välttyä. Eikä kaikkien asioiden luetteleminen olisi tehnyt jutusta parempaa. Iso osa Jyväskylän henkeä on Antikvariaatti Lukuhetkessä, innokkaasti Kirjailijatalolla käyvät kirjallisuuden opiskelijat ovat tärkeä osa yleistä ilmapiiriä ja ylä- ja alakaupungin ero on jotakin, mikä tekee keskustan boheemista yläkaupungista aivan kuin oman maailmansa, josta vastentahtoisesti poistuessaan saapuu muutamalla askeleella ihan tavallisten ihmisten pariin (onneksi alakaupungin kauppakeskuksia jakava Kompassi on yleensä täynnä ihania, värikkäitä ernuja, skeittareita, punkkareita ja hevareita, joten täyteen harmauteen sielläkään ei tarvitse vajota). Atena Kustannus Nikolainkulmassa, vaikkei olekaan mitenkään kiinteässä yhteydessä kaupungin runopiireihin, on kuitenkin tärkeä harjoittelupaikka monelle opiskelijalle.
Mutta, kuten artikkelista käy ilmikin, yliopisto-Vakiopaine-Kirjailijatalo ei ole Jyväskylän ainoa merkittävä kolmio, vaan kaikki muodostuu lukuisista päällekkäisistä, Daavidin tähden kaltaisista kuvioista. Ihmisillä on toisiinsa erilaisia kontakteja eikä kukaan ole täysin perillä siitä, mitä itse kukin on tekemässä. Tässä näkyy mukavasti se Jyväskylän yleinen hyvä puoli: kaupunki ei ole liian pieni, muttei liian suurikaan. Klisee, mutta niin totta kuten kliseet usein.
Omasta osuudestani jutussa täytyy mainita pari asiaa. Ensinnäkin kuvassa näytän joltain liskolta, mikä toivottavasti ei ole asian laita normaalisti. Toiseksi, voi olla liioiteltua sanoa, että vastaan monista tapahtumista Kirjailijatalolla, mutta ainakin olen todella monessa mukana. Yhtä hyvin Keski-Suomen Kirjailijat ry:n johtokunnasta olisi voinut mainita vaikka sarjakuvataiteilija-kirjoittajaohjaaja Panu Hämeenahon ja runoilija Vesa Lahden, jotka ovat tehneet näitä vapaaehtoishommia paljon minua pidempään. Keskeinen nuori runoilija on myös Riikka Palander.
Jutussa myös mainitaan, että minulta odottaa julkaisemista neljä käsikirjoitusta. Tämä on totta, mutta ei ole varmaa, että neljä julkaistaan. Luultavasti syksyllä julkaistaan kuitenkin ainakin yksi.
On mukavaa, että jutussa korostuu Harryn ja Kristianin merkitys, se nimittäin on valtava, mikä lienee sanomattakin selvää. Tuntui että Kirjailijatalon tunnelmasta leikattiin puolet pois, kun he muuttivat pois sieltä. Onneksi talon alakertaan ollaan tekemässä pysyvää salonkia, jossa runoilijat ja muut kiinnostuneet voivat käydä tapaamassa toisiaan samaan tapaan kuin Harryn ja Kristianin luona talolla poikettiin.
Kirjoitin tästä Jyväskylän kirjallisesta pöhinästä jo vajaa vuosi sitten ja sen jälkeen on tapahtunut pelkkää hyvää. Mikäli saamme Kirjailijatalon pysymään toiminnassa siinä muodossa kuin se on, ei Jyväskylän kirjoittajilla pitäisi olla mitään hätää. Kirjojakin on tulossa. Syksyllä juhlitaan lukuisia julkkareita Kirjailijatalolla ja Vakiopaineessa. Tervetuloa muualtakin. Meitä ilahduttaa kovasti kun vieraita käy ympäri Suomen. Ottakaa yhteyttä niin järkätään jotain hauskaa.
Karri tavoitti hienosti sen lämpimän, vastaanottavaisen meiningin mistä saamme Jyväskylässä nauttia.
P.S. Jutussa kerrotaan että olen perustamassa kustantamoa, mikä vie pohjan edellisessä kirjoituksessa tokaisemaltani asialta, ettei ole minun työtäni miettiä kustannusmaailman kehitystä. Paineita.
P.P.S. Olen varma, että nyt kun olen lässyttänyt näin pehmeästi, Ville teilaa koko jutun omassa blogissaan.