[HUOM! Pyydän teitä tarkistamaan, sekä tarvittaessa päivittämään linkkinne!]
Vuodatus.net ei ehtinyt vakuuttaa näiden parin kuukauden aikana. Joten latailin sitten itselleni WordPressin, vaikka olinkin jo pyhästi päättänyt, etten koskaan tekisi niin. (Ai miksi? Ette ole kai huomanneet että kaikki blogit ovat täsmälleen saman näköisiä?) WordPressin kuuluisa viiden minuutin asennus venähti hieman. Pari vuorokautta taisi mennä. Miinus muutaman tunnin yöunet. Olisi varmasti komean nörttiuskottavaa nyt selitellä kaiken näköistä palvelimista, Windowseista, Unixeista, php:sta, tietokannoista, MySQL:stä, DNS:stä ja muusta mitä ongelmiini liittyi, mutta en taida uskaltaa, koska kaikki oikeat nörtit huomaisivat millainen tunari olen. Yksinkertaistettuna: päivä meni web-hotellin vuoksi, toinen päivä WordPressin korjaamisessa, kun ei meinannut kiltisti kääntyä suomenkielelle sitten millään. (Tai kääntyi kyllä, mutta sitten tuli header-ongelmat joiden kanssa painiskellessa menikin sitten toistakymmentä tuntia. Ja ei, minulla ei olisi aikaa tällaiseen, mutta olen TODELLA huono jättämään asioita kesken.) Ja tämä kyseinen teemahan ei ihan kokonaan ole suomeksi vääntynyt vieläkään.
Kun jonkinlainen “helppo asennus” ei menekään niin kuin piti, voi olla typerää lähteä korjaamaan sellaista käsin, kun ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta php:sta, varsinkaan kun mistään vuoren varmaksi luvatusta troubleshootingista ei ole mitään apua. Mutta ihan hyvin se sitten lopulta meni. Kai. En tosin vieläkään oikein tiedä missä vika oli, mutta sellainen on minulle tuttua. Olen jostain syystä aina ollut ansiokas korjaamaan vikoja joista en mitään ymmärrä.
Mutta joka tapauksessa jätän Vuodatuksen lievällä kaiholla, koska rakentelin terohannula.com -sivuston tavallaan sen ympärille sen ehdoilla. Nyt huomasin kuitenkin, että on helpompaa upottaa kotisivut blogiin kuin blogi kotisivuihin, joten päätin vaihtaa vanhan sivuston uuteen ja yksinkertaisempaan. Siitä (siis vanhasta sivustosta) tuli aika hassun näköinen, mutta pidän siitä, joten jätän sen näkyviin vuodatuksineen. Miksi sitten ylipäänsä avata uudet sivut? No… Vuodatus ei tosiaan aina ole niin toimintavarma ja WordPressissä on aika ylivoimaiset ominaisuudet siihen verrattuna. Ja tässä ei ole mainoksia, ellen itse niin päätä!
Ja tässäpä lisää nörttiuskottavuutta! iPhonea odotellessa Sony Ericsson Z610i kelpaa oikein hyvin. Kirjoittelin vuodatukseen vielä ihan pari päivää sitten siitä, miten haluan puhelimeni puhelimena, mutta lopulta luovutin ja hommasin kameralla varustetun multimediahässäkkäjuttuhomman, jolla voi myös soittaa ja lähettää tekstiviestejä.
Ihan ensimmäinen asia, joka tässä yllätti, oli pakkaus. En tiedä mistä lähtien puhelimiakin on ryhdytty pakkaamaan siististi, mutta selvästikin Sony Ericssonilla oli pakkausta suunnitelleella taholla kokemusta Applen tuotteista. Applella on aina ymmärretty, että moni kakku päältä kaunis ja päältä kaunista kakkua maistaa mieluummin. Nyt sama on ilmeisesti sitten ymmärretty Sony Ericssonillakin. Tämä kakku on kyllä kaunis sisältäkin.
Toinen yllätyksenaihe olikin sitten koko. Odotin nimittäin piirun verran pienempää puhelinta. Yllätyin huomatessani, että tuo vanha kunnon Siemens C55 on edelleen puhelimistani täpärästi pienin. Onhan tässä uudessa täysin ylivertaiset ominaisuudet noihin vanhoihin romuihin verrattuna, että siihen nähden koko on aika sopiva. Niin, siis eihän tämä missään nimessä ole mikään iso puhelin, verratkaapa vaikka tuohon tulitikkuaskiin.
Minä vain odotin VIELÄ pienempää. Koko ja näkö ovat kuitenkin tämän puhelimen selkeimmät edut, kun mietin kesällä vaihtaisinko iPhoneen vai en. iPhone on hämmästyttävän pieni, ennen kaikkea ohut, mutta se saattaa olla liian leveä minulle, koska minulla on hyvin pienet kädet. En halua kännykkää joka pakottaa minut käyttämään kahta kättä. iPod Nano ja Sony Ericsson Z610i riittävät minulle oikein hyvin.
VIELÄ pienemmässä tosin tuskin olisi ollut näin loistavaa näppäimistöä. Tällä puhelimella tekstiviestin kirjoittaminenkin on nautinto! (En edes aloita siitä, miten monella tavalla tämän puhelimen ennustava tekstinsyöttö voittaa noiden kahden muun puhelimen vastaavat.) Pikanäppäimetkin ovat tarkoituksenmukaiset (mikä ei puhelimissa ole yleensä mikään selviö) ja hyvin asetellut.
Ja täytyy myöntää, että kamera yllätti minut. Ihan hyviä kuviahan tällä saa, vaikka nimenomaan tämän mallin kameraa onkin moitittu arvosteluissa. Salamaa tässä ei ole, mutta toisaalta tässä on aika toimiva hämäräkuvaustoiminto. Muutkin toiminnot ovat varsin hyviä. Kyllähän tämä ihan näppärä vehje on silloin kun pokkarikamerani ei jostain kumman syystä ole mukana.
Suosikkini kaikista ominaisuuksista on tietenkin se, että soittoääneksi saa mp3-tiedoston (kuten kai kaikissa puhelimissa on saanut jo jonkin aikaa), mikä mahdollistaa sen, että soittaessa ei kuulukaan piipitys, vaan Sigur Rósin Hoppípolla. Ja Armin soittaessa soi tietenkin meidän biisi, kuten jokaisella ällösöpöllä pariskunnalla kuuluu soida.
Soittoääniä voi myös tehdä itse puhelimeen asennetulla editorilla, videopätkiä voi tehdä itse, kuvia pystyy jonkin verran muokkailemaan, ominaisuudet ovat melko hienot! Hintansa väärti tämä laite tuntuisi olevan.
Kaiken kaikkiaan on sanottava, että tämä puhelin todella rokkaa. Olen aina ollut jonkinlainen gadget-friikki, mikä on ehkä luettavissa näistä ostamiani laitteita käsittelevistä bloggauksistani. Apple on tulossa puhelinmarkkinoille, ja todennäköisesti se tekee sen melkoisella rytinällä, joten muiden valmistajien on syytä pistää jatkossa parastaan. Sony Ericsson Z610i on askel oikeaan suuntaan.
Voi tavaton kun nyt on lapsella uusi lelu!
Jep! Leikki on kivaa.
Tee M.A. Nummisen hengessä myös Tech perhaps -aiheinen postaus!
Ei fittu ne olikin kategorioita. No pistä yks sellanen!
Hyvä idea! Tech perhaps voisi olla kategoria jonka alla puhua tietokoneiden käyttöjärjestelmistä.
thanks for the video
You’re welcome! I hope it was useful.