Pahinta tässä peruskoulutusjaksossa ei suinkaan ole se, että joutuu olemaan Lapinjärvellä. Siellä on ihan rentoa ja mukavaa. Siellä on mukavia ihmisiä. Sieltä pääsee viikonlopuiksi pois ja aika kuluu verraten nopeasti. Pahinta on se, että sinne joutuu aina uudestaan lähtemään. Aina uudestaan joudun pakkaamaan kamat, hyvästelemään Armin ja matkustamaan tuntikausia. Onneksi sitä ei tapahdu kovin monesti. Olen joutunut sen kerran tekemään, teen uudestaan huomenna yöllä, ja teen sen jälkeen vielä kaksi kertaa. Näin siis mikäli raha-asiat järjestyvät niin, etten joudu odottamaan palveluksen alkua Lapinjärvellä. Mikäli asiat eivät järjesty niin kuin suunnittelin, ja joudun viettämään siviilipalveluskeskuksessa pidempään kuin suunnittelin, loppuvuodesta tulee viikonloppujen päättymisen osalta henkisesti tosi raskaita.
Mutta ei se niin paha asia ole. Halusin vain kirjata muistiin, että tämä on se raskain asia.
P.S. Veikkaan että myös siitä tulee raskasta kun peruskoulutusjakso päättyy ja kaikki uudet ystävät lähtevät eri suuntiin.
P.P.S. Peruskoulutusjakson jälkeinen aika on varmaan heinäntekoa helpompaa kaikille meille, jotka saimme juuri sellaisen palveluspaikan kuin olimme toivoneet. Kyllähän se jonkin verran vituttanee, että joutuu tekemään työtä vuoden ilman palkkaa juuri silloin, kun pitäisi jo siirtyä palkkatyöelämään, mutta toisaalta tulee ainakin selkeä päivärytmi. Itselleni on hyvin tärkeää se, että pystyn selkeästi erottamaan työajan vapaa-ajasta ja kirjoittamaan seuraavia töitäni tiettyinä aikoina.
Tags: Lapinjärvi, sivari
Voin rehellisesti sanoa, että kaikkeen tottuu. Meillä on nyt vuosi kokemusta siitä, että toinen on melkein tuhannen kilometrin päässä, ja sama näyttää jatkuvan nyt vielä kaksi vuotta. En olisi ikinä ennen uskonut että tällaista kestää, mutta…
(onhan tämä nyt rehellisesti sanottuna tietenkin ihan paskaa.)
Tottuuhan toki ja minun kohdalta tämä on tietenkin aivan turhaa kitinää, eihän tätä ole jäljellä edes kuin kaksi viikkoa enää :)
Tuo tuhat kilometriä kuulostaa kyllä uskomattomalta ja kamalalta.