Palautin linkkilistalle tänään mainion Vallankumouksen hedelmiä -blogin. Moiseen toimeen minut herätti tänään rss-lukijaani pörähtänyt kirjoitus Robinson Crusoe oli porvari.
1. Resurssien anastaminen. Robinson Crusoe ei keksi mitään, vaan anastaa itselleen alkupääoman haaksirikkoutuneesta laivasta. Niin kapitalismikin syntyi, irrottamalla väki maasta, de-territorialisoimalla ja väkivallalla uhkaamalla. Vai kuvitteleeko joku, että maanomistajat synnyttivät omistamansa maat omista peräaukoistaan?
Kapitalismin merkittävät syklit ovat edellyttäneet “kasautumista pakkoluovuttamalla”, laivojen ryöstämistä ja “alkuperäisen kasautumisen” väkivaltaista tuottamista. Minne tahansa maailmassa kapitalismi meneekin, siellä se yksityistää yhteismaat ja imuroi luonnonvarat ja sosiaaliset resurssit. Jälkimmäisiin kuuluvat työvoiman lisäksi esimerkiksi ilmaiseksi tuotettu semiotiikka ja kaupunkitila.
Porvari anastaa resurssinsa muilta, ja silti porvarilla on pokkaa pistää tuotteet omiin nimiinsä:
Porvari (ja ennen kaikkea porvarillinen mies) luulee olevansa “oman onnensa seppä”, itse itsensä synnyttävä ja kaikesta yhteiskunnallisesta kanssakäymisestä riippumaton supersankari.
Samassa yhteydessä linkitin tuohon Uudet barbaarit -blogiin.
And then for something completely different
Oma kirjoittaminen on hauskassa murrosvaiheessa: osa kirjoittamastani lyhytproosasta on selvästikin proosarunoa, suurimmasta osasta kummallisinta lyhytproosaani muodostuukin itse asiassa pienoisromaani ja silti aion nämä tekstit mielessäni osallistua lyhytproosakurssin jatko-osuuteen. En ole koskaan pitänyt itseäni vähääkään runoilijana, mutta olen kirjoittanut ilmeisesti paljonkin runoutta tarkoittamatta. Ja tänään aion kirjoittaa runon. On kiinnostavaa nähdä tuleeko tästä runosta sitten romaani vai kenties näytelmä. En nimittäin nähtävästikään ole läheskään niin lajityyppitietoinen kirjoittaja kuin olin kuvitellut.
Tuosta lyhytproosan ja proosarunouden erosta tietysti voisi väitellä loppumattomiin. Eikö samalla tavalla kuin runoteoksen kontekstissa mikä tahansa teksti on runoutta, proosateoksen kontekstissa mikä tahansa teksti ole proosaa? Yritin tähän kalastella Bruce Holland Rogersilta jonkinlaista kommenttia tai mielipidettä, mutta en sitä saanut. Muutoin hän teki kyllä suuren vaikutuksen ja oli suureksi hyödyksi. Tässä tekisi mieli mainita esim. Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja vaikkapa Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema, mutta en halua, koska tähän asiaan olisi varmasti sopivampiakin viittauskohteita, joita en juuri nyt vain kykene muistamaan.
Tästä aiheesta jatkan takuuvarmasti tuonnempana. Mainittu lyhytproosakurssi jatkuu (tai alkaa) huomenna.