Vastausta otsikon kysymykseen voisi hakea vaikka tästä Henry Ahlavuon sinänsä ansiokkaasta sosiaalisen median käyttäjäprofiililistasta. Henry käyttää itse sanaa “esimerkkejä”, mutta Twitterin puolella käyttäjät nyt on aika pitkälti nämä.

SoME käyttäjäesimerkkejä – What’s in it for me?

Viestintäjohtaja, tiedottaja: PR, sosiaalisen median strategiat, brändin hallinta.
Haluaa tavoittaa kohderyhmänsä ja puhua heidän kielellään. Toimii verkossa eettisesti oikein. Käyttää sosiaalista mediaa tiedon optimaaliseen jakamiseen.

Markkinointihenkilö, myyjä: Tuotteiden ja palveluiden myynti verkossa, hypetys, linkitys, sisällöntuotto, optimointi.
Haluaa myydä tuotteen ja ansaita. Käyttää sosiaalista mediaa kaikin mahdollisin keinon, mutta vain jos sillä on riittävä ROI.

Hengaaja: monimediaosaaja ajan hermoilla, trendien seuraaja, testaaja, läsnäolija kohderyhmänsä kanssa.
Henkilö, joka tekee yrityksen oman sosiaalisen median stragerian mukaista työtä, ja valvoo sen kehitystä. Käyttää sosiaalista mediaa verkostoitumiseen ja oman tehtävänsä tarpeiden mukaisesti.

IT-henkilö: Web.2.0 teknologiat, niiden rakentaminen ja käyttöönotto.
Haluaa luoda rahan arvoisia sovelluksia uudella pelikentällä. Toteuttaa sosiaalista mediaa ja sen teknologioita, muttei välttämättä hyödynnä sitä itse.

HR-henkilö: Sisäinen tiedoittaminen, muutosviestintä, konsultointi, sparraus, rekrytointi ja kannustaminen muutoksessa.
On aktiivinen kuuntelija. Käyttää sosiaalista mediaa mielipiteiden keräämiseen.

Asiakaspalvelija: Kontaktihenkilö, vuorovaikutus asiakkaan kanssa verkossa, palautteen kerääminen, kuunteleminen
Käyttää sosiaalista mediaa luodakseen laadukkaampaa ja nopeampaa asiakaspalvelua.

Opettaja:
Käyttää sosiaalista mediaa tiedon keruuseen ja oppiakseen, sekä opettaakseen tehokkaammin ja ketterämmin.

Yrittäjä:
Haluaa menestyä valitsemmallaan tiellä. Voi käyttää sosiaalista mediaa yhdellä –tai kaikilla tavoilla, mutta joutuu muuttamaan käyttötapojansa kehityksen mukaan.

Toimittaja:
Haluaa myydä julkaisuaan. Käyttää sosiaalista mediaa uutislähteenä ja/tai uutisaiheena kysynnän mukaan.

Toimitusjohtaja: malliesimerkki kaikesta edellämainitusta

Eläkeläinen, kotiäiti, koululainen:
Haluaa verkostoitua ja löytää hengenheimolaisensa. Käyttää sosiaalista mediaa keskusteluun ja yhteydenpitoon.

Viimeinen ryhmä on listan ainoa, jolla ei ole suorat taloudelliset intressit mielessä sosiaaliseen mediaan käydessään. Ja näiden muiden kuvauksessa ei juuri sosiaalista puolta näy.

Twitterin ongelmana näyttäisi Suomessa olevan tällä hetkellä se, että kaikenlaiset asiantuntijat, markkinamiehet, poliitikot ja ties mitkä helppoheikit ovat kyllä löytäneet Twitterin, mutta heidän asiakkaansa eivät. Ja kun some-asiantuntijoiksi itseään nimittävät keskustelijat puhuvat näistä tavallisista ihmisistä, he puhuvat siitä, miten heidän asiakkaansa voisivat tavoittaa nämä tavalliset ihmiset. Aika vähälle huomiolle jää se, miksi se tavallinen ihminen ylipäänsä haluaisi tulla koko Twitteriin. Halukin on vielä luotavissa, mutta miksi sen tavallisen ihmisen PITÄISI tulla Twitteriin. En tiedä.

Itse liityin Twitteriin luullakseni noin vuosi sitten. Jaikuun liityin joskus 2006. Valitsin sen ennen Twitteriä, koska sen ominaisuudet olivat aivan ylivoimaiset. Kun Google sitten sammutti koko Jaikun, sen tilalle tuli lopulta Qaiku, jonka ominaisuudet ovat ilmeisesti jotakuinkin samat. Tällä kertaa valinnassani Twitter vei kuitenkin voiton, koska ominaisuuksien sijaan painotin valinnassani yhteisöä. Twitterissä vaan on enemmän kiinnostavia ihmisiä. Qaikussa ovat ymmärtääkseni juuri ne samat markkinamiehet jotka Twitterissä koviten mesoavat somen ihanuuksista. Eikä sitten juuri muita. Sori tyypit.

Kaikki kunnia rohkeille yrittäjille, jotka ovat mukana sosiaalisessa mediassa ja Twitterissä, mutta älkää pettykö jos ei kuluttaja halua tulla Twitteriin pelkästään seuraamaan sitä, miten hienoa on, että suomalainen yrittäjä on nyt oikein Twitterissä.

Sosiaalinen media on toki paljon muuta kuin Twitter. Suomessa, ja aika pitkälti koko maailmassa, sosiaalinen media on ennen kaikkea Facebook (okei, YouTube on sangen suosittu, muttei yhtä sosiaalinen). Kaikki kaverit ovat Facebookissa, kaikki työkaverit ovat Facebookissa, kaikki sukulaiset ovat Facebookissa ja kaikki vittumaiset naapurit ovat Facebookissa. Naapurin räksyttävällä piskilläkin on todennäköisesti oma fanisivu Facebookissa (“Jos 20 000 liittyy niin panen naapurin kissaa!”). Jonkin verran tuolla kasvo-opuksessa näkee ihan mukavasti toteutettuja markkinointikampanjoita. Mutta niihin kyllästyy aika vikkelästi. Brändien tyrkyttämiseen kyllästyy aika nopeasti.

Miksei YouTube muuten ole Suomessa sosiaalinen? Ihmisillä on aika vähän videoblogeja ja varsinkaan suomalaiset eivät nauhoittele videovastauksia muiden videoihin. Suomalaiset eivät tykkää tyrkyistä. Facebookiinkin suomalaiset liittyivät (ja liittyvät) melko hitaasti, koska se tuntuu sellaiselta naaman tyrkyttämiseltä kun pitää olla kuva ja kaikkea… Jos joku kuvaa itseään oikein videokameralla niin kyllähän se jo luulee itsestään jotain aivan liikoja (vrt. Mikael Jungner). Emme siis halua tyrkyttää, emmekä halua että meille tyrkytetään. Onko sitten ihme, jos emme halua hypätä altaaseen, jossa markkinaväki meitä juuri teroitettuine strategioineen jo odottaa?

Otsikkoni on vähän harhaanjohtava, koska eivät nämä esittelemäni työkalut nyt ole mitenkään leimallisesti kirjoittajan työkaluja. Olen ne vain käteviksi työkaluiksi kirjoittamistyössä huomannut. Ja osa näistä ei oikeastaan edes liity suoranaisesti kirjoittamiseen vaan, no niin… eteenpäin.

Työkalut:
MacBook (Unibody, 13″, se mikä ei ollut vielä Proksi kutsuttu malli)
Dropbox (tämän jutun Dropbox-linkeissä on ns. suositusosa. Jokainen joka ottaa käyttöön Dropboxin näiden linkkien kautta, antaa itselleen ja minulle lisää levytilaa Dropboxin palvelimilta. Mikäli haluat kiertää tämän, käytä suoraa osoitetta)
SyncTwoFolders

MacBook on ihan ehdoton työkalu. Olen luvannut kirjoittaa tästä jotakin jo melkein vuosi sitten, mutta se on unohtunut. Yritän palata asiaan, minulla on työpöytääni esitteleviä screenshottejakin ollut valmiina jo kuukausia. Minulla oli tätä ennen 4-5 vuotta käytössä Acer Travelmate, josta en kaipaa enää montaakaan asiaa. Isokokoinen Acer oli painava, siinä oli huono näyttö eikä siinä ollut mainittavasti tehoja (tai muistia). Mutta näppäimistö siinä oli hiton hyvä. Näppäimet sinänsä eivät olleet ehkä mitenkään poikkeuksellisen hyviä, mutta ne oli aseteltu ergonomisesti ja niillä oli helppo kirjoittaa. Kirjoittaminen oli myös nopeaa, koska näppäinten painallussyvyys ei ollut kovin suuri. MacBookissa näppäimet tuntuvat hyviltä, kosketusvastus on aika sopiva, mutta kosketussyvyys on liiallinen ja näppäinten asettelu on yksi merkki lisää siitä, miten Applella tapaa mennä design käytettävyyden edelle. Olen käyttänyt tätä konetta käytännössä päivittäin kohta vuoden ja teen edelleen aika paljon lyöntivirheitä näppäimistön vuoksi. MUTTA! Kone on pienikokoinen, kevyt ja melkein kaikinpuolin ihana muutenkin. Se sujahtaa helposti laukkuun, siinä ei ole miniläppärin huonoja puolia ja sen akku kestää ihan julmetusti. Kone käynnistyy todella nopeasti, joten pikainen kirjoituspyrähdys kahvilassa onnistuu mainiosti. Näyttö (led-valaistu) on aivan mahtava ja sen valoisuutta saa säädettyä hyvin (kun kirjoittelee vielä ennen nukkumaanmenoa, voi esim. vähitellen säätää valoisuutta vähemmälle, mikä alkaa toivon mukaan väsyttää ajoissa). Kone pyörittää hyvin useampaakin ohjelmaa kerralla ja käyttöjärjestelmän ominaisuudet ovat täysin ylivertaiset käytännössä mihin tahansa peruskuluttajan koneeseen verrattuna (no, joissakin asioissa joku Gnu-Linux -pohjainen ehkä voittaa). Mikä parasta, uudet Macit ovat melkoisen vihreitä sekä valmistus- ja kuljetusprosesseiltaan, että esim. virrankulutuksen ja kierrätettävyyden osalta.

Dropbox sopii erityisesti liikkuvalle kirjoittajalle, jolla on käytössään useampia koneita, mutta miksei myös tavalliselle tekstityöläiselle, joka haluaa varmuuskopioida helposti. Yksinkertaisimmillaan Dropbox toimii näin:
1. Rekisteröidy sivustolle
2. Asenna Dropbox-ohjelma (mahdollisesti kaikille koneille, joita käytät (ei pakollista))
3. Ala varmuuskopioida.
Dropbox luo koneellesi kansion. Kun heität jotakin tähän kansioon, Dropbox varmuuskopioi sen heti palvelimelle verkkoon. Tai ainakin heti kun pystyy, eli kun koneesi on yhteydessä internetiin. Ilmaiseksi Dropbox-tilaa saa peräti 2GB, mutta jos on isommat tarpeet, kuukausimaksuilla saa käyttöönsä tilaa aina sataan Gigaan saakka. Kuten mainitsin, Dropboxia ei ole pakko asentaa kaikille koneille, joilla haluat samoihin tiedostoihin käsiksi. Pääset kirjautumaan tilillesi aina Dropbox.com -osoitteesta, millä tahansa koneella jossa on internet-yhteys ja selain, ja saat selaimesi kautta tilillesi tallennetut tiedostot auki. Selitin ehkä huonosti. Sen käyttö on helpompaa kuin tämän perusteella luulet. Halutessaan Dropboxilla voi myös jakaa tiedostoja ystävien, tuttavien ja työtovereiden kanssa, mutta tätä ominaisuutta en ole itse käyttänyt, joten en sitä kommentoi sen enempää. Wikipediasta löytyy tiivis tietopaketti.

Dropbox on saatavilla ymmärtääkseni lähes mille tahansa nykyaikaiselle käyttöjärjestelmälle. Jopa iPhonelle löytyy oma softansa.

SyncTwoFolders sopii mainiosti Dropboxin kaveriksi. Oivalsin tämän vasta hiljattain, kun tämä softa tuli vastaan siivoillessani konetta. Myös STF on erittäin helppokäyttöinen pikkusofta, jonka ainoa käyttötarkoitus on mahdollistaa se, että koneellasi on aina kahdella eri kansiolla täsmälleen sama sisältö. Joten kun minä esimerkiksi varmuuskopioin Dropboxiin ainostaan sen kansion, mikä pitää sisällään kaikki tekstitiedostoni (eri alikansioihin jaettuna), määritin tekstikansion ja Dropbox-kansion synkattaviksi. Näin ei tarvitse erikseen pudotella varmuuskopioitavia tiedostoja Dropbox-kansioon, vaan koneet hoitaa homman. Ja näitä synkattavia kansioparejahan voi luullakseni määritellä tähän ohjelmaan vaikka kuinka paljon. SyncTwoFoldersia ei taida löytyä muille kuin Mac-koneille, mutta voisi kuvitella, että vastaavia ohjelmia löytyy myös Linux- ja Windows-koneille.

Näillä työkaluilla ei varmaan käy ihan yhtä helposti niin kuin kävi Windows-koneella loppuvuodesta 2004: kone hajosi ja menetin parituhatta liuskaa tekstiä.

Välkyimmät ovatkin varmasti jo huomanneet, että blogiini puskee linkkilistaa aina aika ajoin. Tämä johtuu siitä, että olen ottanut käyttööni näppärän WordPress -plugin, joka sylkee del.icio.us-palveluun täggäämäni linkit mukavana listana blogiin automaattisesti. Plugissa saa itse valita mm. mihin aikaan ja miten usein linkkilistoja julkaistaan ja nyt niitä onkin tullut jo kolme hyvin lyhyen ajan sisällä, koska olen kokeillut plugin toimivuutta ja erilaisia asetuksia. Päätynen jotakuinkin yhteen tai kahteen linkkipostaukseen viikossa. Pyrin siihen, etten helppoudesta huolimatta (linkin täggääminen sujuu kahdella klikkauksella Firefoxissa) spammaa blogiani täyteen joutavia linkkejä, vaan valikoin linkit huolellisesti omien kiinnostuksieni mukaan.

Minua on nyt opiskelujuttujen lisäksi pitänyt kiireisenä sivaripaikan etsintä. Palvelukseenastumispäivä lähestyy ja työosuus sivarista pitäisi aloittaa jo parin kuukauden päästä, mutta tästä sivariystävällisimmästä (mulla oli tähän lähdekin, mutta hukkasin sen) kaupungista ei tunnu löytyvän palveluspaikkaa. Tuntuu muutenkin ihan älyttömältä lähteä melkein kolmekymppisenä suorittamaan näitä valtion orjatyöpakotteita eikä varsinaisesti nosta motivaatiota, ettei mahdollisesti löydy mitään järkevää työtäkään. Eli todennäköisesti joudun hillumaan vuoden Lapinjärvellä enemmän tai vähemmän tyhjän panttina juuri kun pitäisi siirtyä työelämään. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että jos kunnollista palveluspaikkaa ei löydy, kieltäytyisin kokonaan, mutta tämäkin on tehty sillä tavalla hankalaksi, että tuon puolen vuoden lusimisen vuoksi lähtisi käytännössä kämppä alta, sillä minkäänlaista vuokratukea en itselleni tai avopuolisolleni todennäköisesti saisi. Alle kolmen kuukauden kakkuun sentään saisi sen 80% tuen.

Olisin kyllä varsin motivoitunut suorittamaan siviilipalvelukseni mukavassa, järkevässä työpaikassa. Olen kysynytkin varsin monesta paikasta, mutta olen toisaalta liikkeelläkin vähän turhan myöhään. Harmillista, sillä sivarivuosi olisi voinut olla antoisa ja mukava kokemus, ja siitä olisi voinut olla hyötyä sekä minulle, että työpaikalle.

Siviilipalveluspaikan ei ymmärtääkseni saa olla voittoa tavoitteleva yritys, eli käytännössä sivareita voi ottaa ainoastaan julkinen ja kolmas sektori. Kolmannelta sektorilta sivaripaikkoja kuitenkin löytyy aika rajoitetusti, sillä palveluspaikka joutuu maksamaan sivarin asumisen, ruokailun, päivärahat ja mahdolliset sairauskulut. Ihan mikä tahansa yhdistys ei sellaisia rahoja (pitkälti toistakymmentä tuhatta euroa) pysty taikomaan tuosta vaan. Valtio voi tukea sivaripaikkaa pienimuotoisesti asumismenojen suhteen. Varusmiesten kustannukset valtio sen sijaan maksaa täysimääräisesti. Muistuttaisin, että varusmiehistä on yleensä pelkkiä kustannuksia, kun taas siviilipalvelusmiehistä saattaa olla ihan oikeaa taloudellista hyötyäkin.

Harmittaa.

edit// Miksi ihmeessä muuten YLE ei tarjoa sivaripaikkoja? Eikä harjoittelupaikkoja?

Olen viime päivinä koukkuuntunut Twitteriin todella pahasti. Nyt minulla on siellä kaksi tiliä. Jako menee samaan tapaan kuin tämän blogijako: toisessa käsittelen musiikkiasioita, toisessa muita. Olen ollut siellä varsin lyhyen aikaa ja valikoin jonkin verran sitä, ketä seurailen, joten oma seuraajien joukko ei ole erityisen suureksi päässyt vielä kasvamaan. On kehitelty jos jonkinlaisia keinoja saada tuhansia seuraajia helposti, mutta sellaiseen en ole halunnut sortua, ainakaan vielä. Tässä vaiheessa tykkään pysyä itse kärryillä siitä, kuka twiittejäni aktiivisesti seuraa.

Twitter-tilini:
Musiikkiasioille @rockofficeFIN
Muille jutuille @terorizt

Olen aktivoitunut Twitterin innostamana myös blogirintamalla. Rokkikonttori päivittyy tasaiseen tahtiin ja päätin ainakin kokeilla kirjoittaa sitä jonkin aikaa kaksikielisenä. Kirjoitan siis osan jutuista suomeksi ja osan englanniksi. Hauska nähdä miten kokeilu lähtee ottamaan tuulta alleen.

Lisäksi aloitin uuden blogiprojektin. Eräs ranskalainen ystäväni on jo pitkään pyytänyt minua kääntämään joitakin tekstejäni hänelle englanniksi ja päätin kokeilla kääntämistä sitten Google Translate -palvelulla. Tulokset ovat ainakin minusta hemmetin hauskoja. Ja vielä hauskemmiksi muuttuvat, kun niitä kääntää kielestä toiseen yhä uudestaan. Sillä keinoin toisaalta löytää välillä myös joitakin todella hienoja lauseita. Useimmiten teksteistä tulee kuitenkin melko koomisia. Tässä pieni näyte.

- -Eyes were opened, then closed, chest began to heave. Small’s body began to slowly grow. When he tried to quit themselves, so that the room would grow cubic meters impressive speed, he backs painui one edge against the bottom leg second. Fragments lentelę around the forest in his grow out of cubes. Eyes. Open. Closed. Open!

Tihkui blood in your body to grow to full size. Eyes. Open. Closed. Open. Wounds arpeutuivat and disappeared quickly. The first idea? Fragrant. What is that smell? Fragments foot plantar below and itchy varvut. What a contradiction.

Fragrant. Tunne jalkapohjissa. Fragrant felt all over the body, the air flowed through the body, the bottom of the pit.

Komiata avantgardee, sano.

Ja näitä löytyy siis osoitteesta teroskakori.wordpress.com. Ei, ei “terskakori” vaan “teroskakori”.

Eipä siitä Spotifyn kilpailijan mollaamisesta pitkään mennyt, ennen kuin sain tietää Spotifyn kännykkäsuunnitelmista. Huhuja on liikkunut jo pitkään, että Spotify suunnittelisi iPhone -sovellusta, mutta nyt he ovat ilmoittaneet Google Android -sovelluksesta. Aika erikoinen valinta, jos miettii että iPhonea on luultavasti myyty enemmän kuin kaikkia Google Android -puhelimia yhteensä ja Windows Mobile -puhelimia vielä enemmän. Vaan jos avoin lähdekoodi viehättää, niin sehän on hyvä vaan. Kyllähän Android -puhelin kiinnostaisi minuakin, ellen olisi näin kiinni Windows Mobile -pohjaisessa.

Vaan se höpinöistä. Tässä Spotifyn kännykkäsovellusta esittelevä video.

Jostain syystä Sonera on päättänyt perustaa kilpailijan Spotifylle. Music Player on samanhintainen kuin maksullinen, mainokseton versio Spotifysta, mutta suomalaiseen tapaan se on sössitty tukemalla ainoastaan Windows-koneita.

On sinänsä hyvä idea, että samalla kuukausimaksulla voi käyttää palvelua kolmella eri tietokoneella, kahdella eri kännykällä ja että biisejä voi myös polttaa levylle, eikä kuuntelemiseen tarvita aina nettiyhteyttä (kaikki ominaisuuksia, joita Spotifyssa ei ole), mutta en osaa silti pitää Soneran Music Playeria edes kovin lupaavana avauksena. Ei ole imagomielessä nykyään hirveän fiksua jättää tukematta Mac-koneita ja iPhonea, ja Linux-käyttäjien määräkin on kasvamaan päin. Tietenkään Music Playeria ei saa jokaiseen kännykkään, vaan Soneran sivuilla on (Nokiapainotteinen) lista tuetuista malleista. Ja ainakin alussa sekä kännykkä-, että tietokonekäyttö vaatii Soneran matkapuhelinliittymän.

Lataamaansa musiikkia ei tietenkään voi jakaa ja pääsääntöisesti tiedostot ovat drm-suojattuja.

Soneran sivuilla on jopa ihan vertailutaulukko Music Playerin ja Spotifyn eroavaisuuksista.

On tässä ihan hyviä ideoita, mutta toteutus on kaukana täydellisestä.

Blogini on viime päivinä tehnyt paljon sellaista, että etusivun sijasta aukeaa vain virheilmoitus. Homma korjaantuu lähettämällä uudestaan ne tiedostot, joita ilmoitus koskee. Ihmeellistä.

Päivitin samalla WordPressini uusimpaan versioonsa, mistä johtuen vanha ulkoasu ei enää toiminut, joten piti hankkia uusi. Ehkä jossain vaiheessa laitan taas naamani pällistelemään tuohon header-kuvaan, ehkä en. Nykyinen ulkoasu tuntuu kyllä aika mukavalta. Siis blogin ulkoasu, ei omani.

Yllättäviä hankaluuksia tässä välillä tulee, joskin pieniä sellaisia. Enimmäkseen olen varsin tyytyväinen web-hotelliini.

Tukholman käräjävääryys sitten kaikessa viisaudessaan pamautti linnaa Piratebayn kundeille.

Tukholman käräjäoikeus on tuominnut Pirate Bay -ylläpitäjät vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen avunannosta tekijänoikeuslakien rikkomiseen. Lisäksi he joutuvat maksamaan noin kolmen miljoonan euron vahingonkorvaukset.

HS.fi

Kyllähän ton on pakko seuraavissa oikeusasteissa kaatua. Ihan järjetöntä. Jos tolla linjalla jatketaan, niin mitä sitten ajetaan alas seuraavaksi? Google? Koko internet? Kirjastolaitos?

Hellurei, kylmät tuulet puhaltaa taas.

Aikaisemmin mainittu Twitter on varmasti kaikille tuttu. Ja moni on jo varmasti kuullut uudesta videopalvelusta nimeltä 12seconds. 12seconds on videopalveluille kuin Twitter ja Jaiku ovat blogeille. Nimensä mukaisesti sinne voi ladata kahdentoista sekunnin mittaisia videoviestejä. Outoa kyllä, samoin kuin Twitter ja Jaiku, myös 12seconds on saavuttanut suosiota kaiketi juuri rajoittuneisuutensa vuoksi.

12secondsin voi halutessaan myös synkata Twitter-tilinsä kanssa, jolloin jokainen oma videopostaus näkyy välittömästi Twitterissä linkkinä. Varsin kätevää.

Itse olen kokeillut palvelua ensin kuvaamalla paahtuvia auringonkukansiemeniä ja tänään lukemalla ääneen Beckettiä suomeksi. Yllättäen videoni eivät ole niitä katsotuimpia, mutta laitoin kuitenkin sivupalkkiin toistaiseksi tuollaisen widgetin, jolla niitä voi katsoa. Saas nähdä miten kauan tämä jaksaa kiinnostaa. Veikkaan kyllä että 12secondsista tulee vielä erittäin suosittu palvelu.

P.S. Ajattelin ehkä lukaista sinne otteita omista teksteistäni, joko suomeksi tai englanniksi.

Twitteristä sinänsä on blogeissa kirjoitettu varmasti aivan riittävästi, en siis ala selittämään mikä se on ja mitä mieltä olen siitä. Kommentoinpahan erään seuraamani twitteröitsijän viestiä.

Steve Buscemi: roles that should have gone to Steve Buscemi: Tyler Durden, the old dude in Jurassic Park, the lead in Chocolat, and John Connor in T4.

Buscemin huumorintaju on juuri sellaista kuin Buscemin huumorintajun voi olettaa olevan, mutta voi jumalauta tuo ajatus hänestä Tyler Durdenin roolissa! Oispahan vaan ollut rautaa. Brad Pitt on roolissaan erinomainen, mutta ajatuskin Buscemista anarkistisena alter-egona läpikapitalistista yhteiskuntaa kritisoivassa elokuvassa… Vaan kuka olisi sopinut silloin kertojan ja nimettömän päähenkilön rooliin? John Malkovich? Tai ehkäpä Johnin ja Steven roolit olisivat sopineet paremmin juuri toisinpäin. Entäs sitten Marla Singer? Re-maken paikka? Kommetteja? Mielipiteitä?