Post Scriptum

Eniten odottamani kesätapahtuma sen kuin lähestyy. Mielenkiintoista tässä odotteluviikolla on edellisvuosiin verrattuna se, että lipputrokareita on niin pirullinen määrä, että heillä alkaa jo liput poltella näpeissä aika pahasti. Irc-gallerian puolella lippuja myydään jo alle ostohinnan ja Joensuussa on varmasti monia myyjiä vielä alueen ulkopuolella. Harmittaa niiden puolesta, jotka suunnitelmiensa muuttumisen vuoksi joutuvat myymään lippunsa eivätkä saa siitä maksamaansa hintaa takaisin, mutta tunnen kyllä melkoista vahingoniloa trokareita kohtaan. Osa trokareista toki on ehtinyt jo myydä lippunsa kiskurihinnalla, mutta satoja lippuja on edelleen kaupan eikä niistä kannata enää sitä kuuttakymmentäviittä euroa maksaa.

Viime vuoden tapaan saa vähän jännitellä säätä. Melko lämmintä pitäisi olla, mutta tällä hetkellä näyttäisi lauantai sateiselta ja sunnuntaille on luvattu ukkosta. Toivottavasti ukkonen ei äidy niin pahaksi, että tulee ongelmia festarialueen sähköasioissa.

Voisin vielä näin ennakkohehkutteluna luoda katsauksen esiintyjistöön. Käyn tässä pikaisesti läpi odottamani artistit esiintymisjärjestyksessä.

Continue reading ‘Ilosaarirock 2008 -ennakko’

Jyväskylän kesässä järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa
lyhytproosaan keskittynyt Kuultavia-kilpailu. Taidemuseo Holvissa
torstaina 10.7.2008 kavalkaadi kirjailijoita lukee novellin syksyllä
ilmestyvästä kokoelmastaan. Tapahtumassa esiintyvät kirjailijat
Tuomas Kyrö, Esa Sariola, Anne-Maria Kuopio, Kalevi Korpi, Maritta
Lintunen, Juhani Laulajainen, Joonas Konstig ja lisäksi Jyväskylän
yliopiston kirjoittamisen opiskelija Pirja Peltomäki, jonka novelli
valittiin mukaan Kirjoittamisen maisteriohjelmassa järjestetyssä
esikarsintakilpailussa.

Yleisöllä on mahdollisuus kuulla kirjailijoiden vielä julkaisematonta
tuotantoa ja keskustella siitä Jyväskylän heinäkuisessa miljöössä.
Keskusteluun osallistuu myös asiantuntijaraati, johon kuuluvat
kriitikko Hannu Waarala, tutkija Mikko Keskinen ja kirjailija Taija
Tuominen. Tapahtuman juontaa kirjailija Tiina Piilola.

Kuultavia-kilpailussa raati valitsee mielestään sävähdyttävimmän
novellin joka voittaa 600 euron palkinnon. Myös yleisö äänestää oman
suosikkinsa.
Ajatus uutuusnovellien lukemisesta pohjautuu saksankielisten maiden
Lesung-perinteeseen, josta tunnetuin esimerkki on joka vuosi
järjestettävä Ingeborg Bachmann Preis -kilpailu Klangenfurtissa
Itävallassa (”http://bachmannpreis.orf.at/“) Kuultavia-tapahtuman
tarkoitus on tarjota lukijoille mahdollisuus kohdata kirjailija
lavalla lukemassa omaa tuotantoaan. Kirjailijoiden, yleisön ja
asiantuntijaraadin välinen keskustelu luo mahdollisuuden
vuorovaikutteiselle kirjalliselle kulttuurille.

Kuultavia lyhytproosatapahtuma järjestetään Jyväskylässä taidemuseo
Holvin toisessa kerroksessa 10.7. alkaen klo 15.00. Tilaisuuteen on
vapaa pääsy.

Keski-Suomen Taidetoimikunta tukee tapahtumaa.

Marsalkka Mannerheimin ottama valokuva on painettu kirgialaiseen 50 somin seteliin. Kuvassa on Kurmanjan Datka, joka toimi Etelä-Kirgisian tsaarina miehensä kuoleman jälkeen.

Mannerheimin setelikuvasta kertoi Turun Sanomat. Lehden mukaan Mannerheim oli ainoa, joka onnistui kuvaamaan silmät auki olevan naishallitsijan. Muissa kuvissa tämä oli silmät kiinni, koska naiset eivät saaneet katsoa miehiä.

Mannerheim teki pitkän retken Aasiaan vuosina 1906-1908. Hän palveli tuolloin Venäjän armeijassa. Aasian-kierros oli pitkälti sotilaallinen tiedustelumatka, mutta Mannerheim teki myös paljon kansa- ja muinaistieteellisiä tutkimuksia.

STT
Aamulehti.

Naiset eivät saaneet katsoa miehiä, mutta Mannerheimia kyllä. Kylläpä oli Kirgisian homoasenteissa korjattavaa tuolloin!

edit 13:53
Pakko tähän loppuun todeta yksi huvittava asia. Osmo Soininvaara on blogissaan hahmotellut valvonta- ja rajoitusjärjestelmää, jolla teknisesti estettäisiin autojen liikkuminen ylinopeudella. Huvittavaa ei ole tämä idea, vaan se, että hänen kirjoitustensa kommenttiosiot ovat täyttyneet vihaisista kommenteissa, joiden pääsisältö on se, että ylinopeuden ajamiseen tulee olla oikeus, mutta poliisien tulisi valvoa liikennettä paremmin.

Tiedemies toteaa keskustelusta osuvasti:

Sensijaan kovin hämmentävä on myös näkemys, jonka mukaan ihmisillä on subjektiivinen oikeus rikkoa lakeja. Tähän kuuluu ajatus, että lain noudattaminen ja noudattamatta jättäminen on jonkinlainen peli, jossa poliisi ja oikeuslaitos ja “vapaat kansalaiset” pelaavat keskenään joidenkin metasääntöjen mukaan niin, että kun kansalainen rikkoo lakia, täytyy oikeusjärjestelmän toimia näiden metasääntöjen mukaan, muuten se on “epäreilu” tai “totalitaarinen”.

Osmon ehdotusta on kritisoitu myös toteamalla sen olevan tarpeetonta hyysäämistä ja valvontaa sekä jopa ihmisten vapauden rajoittamista. Kummallinen tapa katsoa lainsäädäntöä. Ei kai kenelläkään ihmisellä tule olla rajoittamatonta vapautta lakien rikkomiseen? Edelleen Osmon ehdotusta on verrattu jopa nettisuodatukseen, jolla lapsipornoa sisältäville sivuille pääsy pyritään estämään, mutta joka, kuten tiedämme, ei vain kerta kaikkiaan toimi niin kuin sen pitäisi. Vertaus on täysin käsittämätön, sillä nettisuodatuksen tarkoitus on estää ihmisiä näkemästä rikollista materiaalia, joka on tuotettu rikollisin keinoin. Rikos on siis jo tapahtunut, eikä suodatus pyri sen tapahtumista estämään. Ylinopeuden ajamisen estäminen olisi keino estää tieliikennerikkomuksen tapahtuminen sinänsä. “Se, mikä asiassa kiinnostaa on ajatus, jonka mukaan lain henki tässä tapauksessa (tai missään muussakaan) olisi sellainen, että halpa ja helppo (tietyn) lain valvonnan tehostuminen on huono asia”, toteaa edellä siteeraamani Tiedemieskin.

Tässä linkit Osmon kirjoituksiin vanhimmasta uusimpaan, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9.

Juhannuksen jälkeen päätin ryhtyä jonkinlaiselle maksa- ja munuaiskuurille, jotta tulevista festareista selviäisi hengissä vähän suuremmalla todennäköisyydellä. Lyhyen googlettelun perusteella päädyin kuuraamaan elimistöäni varsin yksinkertaisella keinolla: juo vettä ainakin kaksi litraa päivässä, sekä jonkin verran nokkosteetä. Kuulostaa varsin yksinkertaiselta, ja sitä se onkin. Mutta tuntuu toimivan! Ainakin jollakin tapaa. Vedenjuontiani lisäsin jo jotakuinkin viikko sitten ja nokkosteetä sain ostettua tänään. Jo pelkkä vedenjuonnin lisääminen aiheutti yllättäen sen, että minua pari vuotta vaivannut krooninen väsymys tuntui väistyneen jo suurin piirtein ensimmäisen vesilitran jälkeen. Huomasin käveleväni nopeammin, olevani energisempi ja kyllä, myös iloisempi! Mielessäni ei ollut kertaakaan käynyt se, että väsymykseni, jota esimerkiksi kahvi vain pahensi, voisi johtua siitä, että elimistö ei toimi täydellä teholla kuivumisesta johtuen. Tunsin itseni heti hieman yksinkertaiseksi…

Nokkoset pitäisi tietysti poimia itse luonnosta (mieluusti ei esim. teiden varsilta tai tunkioilta), mutta päädyin kaupunkilaisen helppoon ratkaisuun ja vierailin Jyväskylän Torikeskuksen alakerrassa olevassa luontaistuotekaupassa. Pieni laatikko nokkosteetä maksoi kolme euroa ja luulen että siitä riittää ahkerallakin teenjuonnilla pitkälle syksyyn asti. Varsin halvalla ja helposti tämä terveys lähtee kohenemaan! Vielä kun saisi itsensä lenkille… tai edes “mietiskelykävelylle”. Nokkostee muuten maistuu paljon paremmalta kuin odotin. Ensimmäistä kupillista tehdessäni haistoin höyryävää teetä ja nokkosen tuoksu toi hetkeksi mieleeni maaseutulapsuuteni kesätunnelman. Harmi että se efekti kärsinee pahan inflaation jo tänään (teetä on tainnut mennä jo pari litraa…)

Olen ollut jonkinlainen teeuskovainen vuodesta 2003 tai 2004, jolloin ensimmäistä kertaa luovuin kahvista. Pirjo Suvilehdon kirja Vihreä tee, jota oikoluin työharjoittelussani Atenalla viime syksynä, oli omiaan lisäämään vahvaa uskoani teen parantavaan voimaan. Aivan ihana kirja, voin suositella. Taitaa muistaakseni hieman liikaa nojata itämaiseen teeperinteeseen, kotimaiset yrttiteet unohtaen, mutta muutoin tosi asiallinen pikku kirjanen.

Atena 2007. Ostamaan siitä.

P.S. Orastavan tervehtymisen kunniaksi taidammekin lähteä käymään kaljalla…

Sigur Rósin uusin levy, kätevästi nimetty Með suð í eyrum við spilum endalaust (ääntämisohje täällä), tuli tänään oven läpi (ovessa on postiluukku). Sitä on voinut striimata netistä jo pitkään, mutta luonnollisesti cd:ltä musiikin kuulee paremmalla äänenlaadulla (vinyyliä odotellessa).

Tässä materiaalisessa versiossa ensimmäisenä pistää silmään (alastomuuden jälkeen) se, miten pelkistetyt kannet ovat. Kannet ovat käytännössä kuvitettu pahviläpyskä, jonka sisään levy on tungettu. Edes kansilehteä ei ole mukana. Kuvitus sinänsä on graafisempaa ja värikkäämpää kuin Sigur Rósin levyissä normaalisti, mutta kuvien sisältö kertoo samaa kuin aikaisemmin julkaistu Gobbledigook-sinkku videoineen: teemoina pyörivät alkukantaisuus, pelkistäminen ja vapautuminen. Bändi on onnistunut uudistumaan pilaamatta tunnistettavaa saundiaan ja tekemään uudenlaisen levyn unohtamatta heidät suosituksi tehneitä elementtejä.

Alastomuus levyn kansissa ja videoilla, sekä Gobbledigookin alkuvoimaisuus, sanovat aivan selvällä kielellä “Tällaisia me olemme”. Siinä mielessä voikin sanoa, ettei bändi ehkä niinkään ole uudistunut kuin löytänyt itsensä lopullisesti. Tämä toisaalta asettaa melkoiset paineet seuraavaa levyä ajatellen, sillä siihen pitäisi taas löytää jotakin uutta. Ehkä Sigur Rósin vapautuminen tahtookin sanoa, että he eivät suostu ottamaan seuraamien levyjen paineita, vaan toteuttavat itseään siten kuin tahtovat.

En tiedä kuvittelenko, mutta minusta näyttää, että tällä levyllä musiikki on pelkistetympää kuin edellisillä. Mahtipontisia orkestraaliosuuksia toki löytyy, mutta kappaleet tuntuvat soljuvan alusta loppuun jotenkin loogisemmin kuin aikaisemmin. Näyttää siltä, että kaikenlaiset yllättävät osat on pyritty poistamaan. Onkin ironista, että vasta nyt kun levy on nauhoiteltu kuuluisilla studioilla ympäri maailmaa, sen biisit soljuvat samaan tapaan kuin heidän oman studionsa läpi virtaava joki.

Näyttää myös siltä, että minkäänlaisiin erityisiin hittibiiseihin ei ole pyritty. Ainoastaan Gobbledigook nousee levyltä selvästi erilleen ja sekin mahdollisesti vain siksi, että se julkaistiin ilmaisena nettisinkkuna ennen pitkäsoiton julkaisemista. Toki levyllä on valtavan kauniita kappaleita, kuten esimerkiksi Við spilum endalaust, ja onhan mahdollista, että uudet kuuntelukerrat nostavat selvemmin esiin tiettyjä kappaleita, mutta kyllä nyt jo on selvää, ettei tässä Hoppípollan kaltaisia revittelyjä ole ainuttakaan. Ja se on hyvä asia. Tätä levyä tulee ehdottomasti kuunnella kokonaisuutena ja toivonkin, ettei tämä tule myyntiin iTunesiin tai muihin pitkäsoittoja raiskaaviin puljuihin. En tosin vielä ole päässyt ehkä ihan täydellisesti tähän levyyn sisään, nimittäin maailman täydellisin levy, eli Sigur Rósin toinen erityisen näppärästi nimetty ( ), tuntuu edelleen kokonaisemmalta.

Viimeisimmässä Soundissa (6-7 2008) tämä levy on arvosteltu myös. Arvostelijaksi on jostain syystä valittu Sami Nissinen, joka ei ole Sigur Rósista ilmeisesti Ágaetis byrjunin jälkeen erityisemmin pitänyt. Objektiivisuutta tällä varmaankin tavoitellaan, mutta tuloksena minun nähdäkseni on erityisen subjektiivinen arvostelu, jossa levyä ei ymmärretä lainkaan. Levy sai kaksi tähteä. Samassa lehdessä arvosteltu uusin Indiana Jones -elokuva sai kolme, samoin Offspringin uusin levy. Nissinen kirjoittaa: “Sigur Rós taitaa maisemoinnin, mutta sen me jo tiesimme. Kun yhtye tahtoo pelata perinteisemmän popin palikoilla, se joutuu vaikeuksiin.” Olen varma, että “perinteisemmän popin palikoilla” Sigur Rós varmaan joutuisikin ongelmiin. Mitään perinteiseen poppiin vivahtavaa levyllä ei kuitenkaan kuulla. “Porukka operoi melodis-harmonisesti niin kapealla paletilla, että kappaleet jäävät usein mitäänsanomattomiksi rakennelmiksi, joissa post-rockin kliseitä kerrostetaan loputtomasti toistensa päälle”, jatkaa Nissinen, luultavasti käsiään hieroskellen, ja myhäillen miten vihaisia kommentteja tuleekaan arvostelustaan saamaan. Nissiselle voisi hänen siteeraamaansa Raamatun kohtaa mukailla näin: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta en olisi kuunnellut levyä, olisin minä vain kumiseva kaski tai helisevä symbaali.

P.S. Nähtävästi kiireinen loppukesä tulossa…

Lataa tänään uusi Firefox ja osallistu maailmanennätykseen. Uusi versio Firefoxista tulee ladattavaksi tänään suomenaikaa kahdeksalta illalla.

Tuskin on Provinssi ehtinyt myydä loppuun, kun Ilosaarirock ilmoittaa, ettei lippuja ole enää saatavilla.

Klubeille lippuja on vielä saatavilla, eikä niitä yleensä ole käsittääkseni myytykään loppuun.

Samalla voin ilmoittaa, että minulla on myytävänä yksi kahden päivän lippu Ilosaarirockkiin. Veloitan lipusta saman verran kuin se maksoi virallisessa lippumyynnissä, eli 65 euroa (en tiedä mitään niin sikamaista kuin sen, että toiset tekevät ansaitsematonta voittoa mustan pörssin lippukaupalla, kun festaria toteuttaa voittoa tuottamaton yhdistys). Ensisijaisesti haluan myydä lipun jollekulle ystävälle/tuttavalle, toisisijaisesti jollekin jyväskyläläiselle, mutta ellei lippu mene kaupan, voin sopimuksesta vaihtaa sen rahaan myös festareilla.

Mutta palatakseni siihen loppuunmyyntiin… Täytyy todeta, että nähtävästi kaikkien aikojen keikkakesä ei ole verottanut ainakaan festareiden asiakaskuntaa. Ja toisaalta esimerkiksi se Sigur Rósin keikkakin myytiin loppuun, joskin odotettua hitaammin. Kyllä tänne Suomeen näköjään tapahtumaa mahtuu.

30 vuotta täyttävä Provinssirock on myynyt tänä vuonna kaikki lippunsa ennakkoon. Loppuunmyynti on ensimmäinen sitten vuoden… jaa-a… 2001? Itse muistan loppuunmyynnin vuoksi rehottaneen mustanpörssinkaupan nostaneen lippujen hintoja huikeisiin markkamääriin, mutta eiköhän se euroaikanakin ole myyty loppuun ainakin kerran.

Sää näyttäisi olevan Provinssin juhlavuonna vähän heikohko. Perinteisesti yöt ovat kylmiä, mutta ei-perinteisesti säätiedotuksissa on luvattu puolipilvistä, joskaan ei sadetta eikä edes erityisen kylmää päiväsäätä (korjaus: Ilmatieteenlaitos lupaa sadetta perjantaille ja sunnuntaille). Tietyssä mielessä aika optimaalinen festarisää siis. Eipähän pala naama jos sammuu nurmikolle (tai Törnävän koulun kiipeilytelineeseen, köh köh).

Omalta osaltani Provinssi jää välistä jo toista kertaa peräkkäin. Tänä vuonna siksi, ettei löytynyt tarpeeksi minua kiinnostavia artisteja suhteessa lipun hintaan. Kieltämättä hieman harmittaa, että juhlavuosi jää välistä. Mikäli tänä vuonna olisi viime vuoden esiintyjät, olisi liput varmaankin tullut hommattua. Provinssirock on ilmeisesti panostanut tänä vuonna enemmän artisteihin kuin koskaan aikaisemmin, mutta harmikseni panostukset osuivat sellaisiin esiintyjiin, jotka eivät saa minua kaivelemaan lompakkoani. Kiinnitysten onnistumisesta kuitenkin kertoo selvää kieltä se, ettei lippuja enää porteilta saa. Etenkin Foo Fightersin ensimmäinen suomenvierailu oli varsin provinssimainen teko, siis täysin hyvässä mielessä, vaikken itse bändistä pidäkään.

Täytyy toivoa että Törnävän mikroilmasto uhmaa jälleen säätiedotuksia ja kävijät pääsevät suosikkiartistien ja ainutlaatuisen festaritunnelman lisäksi nauttimaan myös auringosta. Hyvää syntymäpäivää Provinssirock!

P.S. Provinssilla on aina silloin tällöin ollut tosi huonoa tuuria esiintyjien suhteen, mutta tänä vuonna ei ainakaan vielä ole tullut peruuntumisia. Hyvältä näyttää!

Koska tähän blogiin tullaan otsikossa mainitulla hakulausekkeella edelleen melko runsaasti, tyydytän tiedonnälkänne, arvon kävijät! Ylioppilaita voitte onnitella Absoluuttisen Nollapisteen sanoin.

YLIOPPILAAT

En ylioppilaita aio tänään masentaa.
En nuorisolle tänään aio rajaa asettaa.

Jos muutakin on kuin ulkoinen kauneus
en tahdo siitä mitään kuulla
sillä tärkeintä ei ole ulkokuori vaan mitä on vaatteiden alla.
Mene toki sinä abi työleirille Unkariin jos tunnet niin
mutta älä sitten siellä sure
jos ei orjan kaapu pure poikiin niinkuin tuo mekko.

Isällesi tämä on suuri päivä ja äitisi vieraita halaa.
Muuttuu boolin pitoisuus kun maljaa veli täyttää salaa.
Käärepaperin seassa joutuu roskiin lahjashekki.
Ensi yönä salakuljetettua tuoppia juot paloaseman luona.
Tiivistäkää, ylioppilaat!

En ylioppilaita aio tänään masentaa
vaan olohuoneen kattoon juhlavalot asentaa.

Sanoitukset: Tommi Liimatta

Vielä äänitystilanteestsa luulimme tekevämme A-puolta ja lauloimme neljä yön tuntia TICKET TO RIDE -stemmoja. Biisiä esitettiin eri muodoissa jo syksyn 2000 keikoilla. Ornitologi huomannee ettei tuon merkkinen lintu lakkiaispäivänä laula tuollaista melodiaa. Lintu tallentui Ruoveden pihalla pakkaspäivänä kun ulkomikeillä haluttiin täydentää kitaran soundia. Virhe kuin rannekello legioonalaisen kädessä. Balalaikka voi radion ohjelmavastaavan mukaan “herättää kohdeyleisössä vääriä mielleyhtymiä”. Se on siis kapinallisten instrumentti, eikä tästä tullut MARRASKUUN kaltaista sesonkihittiä.